Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

läiskähdys (39)

  1. läiskähtäminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlæi̯skæhdys/
  • tavutus: läis‧käh‧dys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi läiskähdys läiskähdykset
genetiivi läiskähdyksen läiskähdysten
läiskähdyksien
partitiivi läiskähdystä läiskähdyksiä
akkusatiivi läiskähdys;
läiskähdyksen
läiskähdykset
sisäpaikallissijat
inessiivi läiskähdyksessä läiskähdyksissä
elatiivi läiskähdyksestä läiskähdyksistä
illatiivi läiskähdykseen läiskähdyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi läiskähdyksellä läiskähdyksillä
ablatiivi läiskähdykseltä läiskähdyksiltä
allatiivi läiskähdykselle läiskähdyksille
muut sijamuodot
essiivi läiskähdyksenä läiskähdyksinä
translatiivi läiskähdykseksi läiskähdyksiksi
abessiivi läiskähdyksettä läiskähdyksittä
instruktiivi läiskähdyksin
komitatiivi läiskähdyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo läiskähdykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
läiskähdys-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä läiskähtää (läiskähd- + -ys)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa