löyhdyttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä löyhtyä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi löyhdyttävä löyhdyttävät
genetiivi löyhdyttävän löyhdyttävien
(löyhdyttäväin)
partitiivi löyhdyttävää löyhdyttäviä
akkusatiivi löyhdyttävä; löyhdyttävän löyhdyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi löyhdyttävässä löyhdyttävissä
elatiivi löyhdyttävästä löyhdyttävistä
illatiivi löyhdyttävään löyhdyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi löyhdyttävällä löyhdyttävillä
ablatiivi löyhdyttävältä löyhdyttäviltä
allatiivi löyhdyttävälle löyhdyttäville
muut sijamuodot
essiivi löyhdyttävänä löyhdyttävinä
translatiivi löyhdyttäväksi löyhdyttäviksi
abessiivi löyhdyttävättä löyhdyttävittä
instruktiivi löyhdyttävin
komitatiivi löyhdyttävine

löyhdyttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä löyhdyttää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi löyhdyttävä löyhdyttävät
genetiivi löyhdyttävän löyhdyttävien
(löyhdyttäväin)
partitiivi löyhdyttävää löyhdyttäviä
akkusatiivi löyhdyttävä; löyhdyttävän löyhdyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi löyhdyttävässä löyhdyttävissä
elatiivi löyhdyttävästä löyhdyttävistä
illatiivi löyhdyttävään löyhdyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi löyhdyttävällä löyhdyttävillä
ablatiivi löyhdyttävältä löyhdyttäviltä
allatiivi löyhdyttävälle löyhdyttäville
muut sijamuodot
essiivi löyhdyttävänä löyhdyttävinä
translatiivi löyhdyttäväksi löyhdyttäviksi
abessiivi löyhdyttävättä löyhdyttävittä
instruktiivi löyhdyttävin
komitatiivi löyhdyttävine