Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lahous (40)[1]

  1. se, että on laho

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlɑhous/ tai /ˈlɑhou̯s/
  • tavutus: la‧ho‧us / la‧hous

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lahous lahoudet
genetiivi lahouden lahouksien
partitiivi lahoutta lahouksia
akkusatiivi lahous;
lahouden
lahoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi lahoudessa lahouksissa
elatiivi lahoudesta lahouksista
illatiivi lahouteen lahouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lahoudella lahouksilla
ablatiivi lahoudelta lahouksilta
allatiivi lahoudelle lahouksille
muut sijamuodot
essiivi lahoutena lahouksina
translatiivi lahoudeksi lahouksiksi
abessiivi lahoudetta lahouksitta
instruktiivi lahouksin
komitatiivi lahouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lahoude-
vahva vartalo lahoute-
konsonantti-
vartalo
lahout-

Etymologia muokkaa

sanan laho vartalosta laho- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • lahous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40