laidun
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- alue, jolla kasveja ravinnokseen käyttävät kotieläimet laiduntavat
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlɑi̯dun/
- tavutus: lai‧dun
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | laidun | laitumet |
| genetiivi | laitumen | laitumien laidunten |
| partitiivi | laidunta | laitumia |
| akkusatiivi | laidun; laitumen |
laitumet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | laitumessa | laitumissa |
| elatiivi | laitumesta | laitumista |
| illatiivi | laitumeen | laitumiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | laitumella | laitumilla |
| ablatiivi | laitumelta | laitumilta |
| allatiivi | laitumelle | laitumille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | laitumena (laidunna) |
laitumina |
| translatiivi | laitumeksi | laitumiksi |
| abessiivi | laitumetta | laitumitta |
| instruktiivi | – | laitumin |
| komitatiivi | – | laitumine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | laitume- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
laidun- | |
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
1. alue, jolla karja laiduntaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
karjanlaidun, kesälaidun, laidunhalvaus, laidunkausi, laidunkouristus, laidunkuume, laidunmaa, laidunnurmi, laidunrehu, laidunruoho, laidunruokinta, lammaslaidun, luonnonlaidun, mehiläislaidun, peltolaidun, riistalaidun, viljelyslaidun
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.