lainoppinut
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
lainoppinut (47)
- (uskonto, historia) juutalaisuudessa uskonnollisen lain asiantuntijaksi koulutettu henkilö
- (epämuodollinen, joskus leikkimielinen) juristi
Etymologia muokkaa
- yhdyssana osista laki (akkusatiivi) ja oppinut; Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Vieruskäsitteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.