oppinut
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
oppinut
- oppia saanut, laajasti tietoja hankkinut ja omaksunut
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈopːinut̪/
- tavutus: op‧pi‧nut
Etymologia muokkaa
- 2. partisiippi verbistä oppia
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Substantiivi muokkaa
oppinut
- laajalti valistusta saanut henkilö
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
kirjanoppinut, oppineittenkukka
Aiheesta muualla muokkaa
- oppinut Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi muokkaa
oppinut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä oppia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oppinut | oppineet |
| genetiivi | oppineen | oppineiden oppineitten |
| partitiivi | oppinutta | oppineita |
| akkusatiivi | oppinut; oppineen | oppineet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oppineessa | oppineissa |
| elatiivi | oppineesta | oppineista |
| illatiivi | oppineeseen | oppineisiin oppineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oppineella | oppineilla |
| ablatiivi | oppineelta | oppineilta |
| allatiivi | oppineelle | oppineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oppineena | oppineina |
| translatiivi | oppineeksi | oppineiksi |
| abessiivi | oppineetta | oppineitta |
| instruktiivi | – | oppinein |
| komitatiivi | – | oppineine |