leimannut
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
leimannut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä leimata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | leimannut | leimanneet |
| genetiivi | leimanneen | leimanneiden leimanneitten |
| partitiivi | leimannutta | leimanneita |
| akkusatiivi | leimannut; leimanneen | leimanneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | leimanneessa | leimanneissa |
| elatiivi | leimanneesta | leimanneista |
| illatiivi | leimanneeseen | leimanneisiin leimanneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | leimanneella | leimanneilla |
| ablatiivi | leimanneelta | leimanneilta |
| allatiivi | leimanneelle | leimanneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | leimanneena | leimanneina |
| translatiivi | leimanneeksi | leimanneiksi |
| abessiivi | leimanneetta | leimanneitta |
| instruktiivi | – | leimannein |
| komitatiivi | – | leimanneine |