liittolainen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
liittolainen (38)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈliːt̪ːoˌlɑi̯nen/, ['liːt̪.t̪o̞.ˌlɑ̝i̯.ne̞n]
- tavutus: liit‧to‧lai‧nen
Etymologia muokkaa
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | liittolainen | liittolaiset |
genetiivi | liittolaisen | liittolaisten liittolaisien |
partitiivi | liittolaista | liittolaisia |
akkusatiivi | liittolainen; liittolaisen |
liittolaiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | liittolaisessa | liittolaisissa |
elatiivi | liittolaisesta | liittolaisista |
illatiivi | liittolaiseen | liittolaisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | liittolaisella | liittolaisilla |
ablatiivi | liittolaiselta | liittolaisilta |
allatiivi | liittolaiselle | liittolaisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | liittolaisena (liittolaisna) |
liittolaisina |
translatiivi | liittolaiseksi | liittolaisiksi |
abessiivi | liittolaisetta | liittolaisitta |
instruktiivi | – | liittolaisin |
komitatiivi | – | liittolaisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | liittolaise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
liittolais- |
Käännökset muokkaa
1. liiton osapuoli tai jäsen
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Rinnakkaiset kirjoitusasut muokkaa
- (vanhaa kirjasuomea) lijttolainen, liitolainen [1]
- (puhekieltä) liittolaine
Aiheesta muualla muokkaa
- liittolainen Kielitoimiston sanakirjassa
Kveeni muokkaa
Substantiivi muokkaa
liittolainen
Meänkieli muokkaa
Substantiivi muokkaa
liittolainen
- liittolainen [2]
Viitteet muokkaa
- ↑ Vanhan kirjasuomen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 38. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2014–. ISSN 2323-3370. liittolainen (viitattu 15.2.2020).
- ↑ Birger Winsa (toim.): liittolainen Meänkielen sanakirja. Viitattu 15.2.2020.