Suomi muokkaa

Katso artikkeli Lipeä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Lipeää

Substantiivi muokkaa

lipeä (15)

  1. (kemia) natriumhydroksidi (NaOH)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlipeæ/
  • tavutus: li‧pe‧ä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lipeä lipeät
genetiivi lipeän lipeiden
lipeitten
(lipeäin)
partitiivi lipeää
lipeätä
lipeitä
akkusatiivi lipeä;
lipeän
lipeät
sisäpaikallissijat
inessiivi lipeässä lipeissä
elatiivi lipeästä lipeistä
illatiivi lipeään lipeisiin
lipeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lipeällä lipeillä
ablatiivi lipeältä lipeiltä
allatiivi lipeälle lipeille
muut sijamuodot
essiivi lipeänä lipeinä
translatiivi lipeäksi lipeiksi
abessiivi lipeättä lipeittä
instruktiivi lipein
komitatiivi lipeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lipeä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • lipeä Kielitoimiston sanakirjassa
  • lipeä Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 333. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.

Verbi muokkaa

lipeä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä livetä
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä livetä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä livetä