Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lippis (39)[1]

  1. (puhekieltä) lippalakki
    ottaa lippis pois päästä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlipːis/
  • tavutus: lip‧pis

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lippis lippikset
genetiivi lippiksen lippisten
lippiksien
partitiivi lippistä lippiksiä
akkusatiivi lippis;
lippiksen
lippikset
sisäpaikallissijat
inessiivi lippiksessä lippiksissä
elatiivi lippiksestä lippiksistä
illatiivi lippikseen lippiksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lippiksellä lippiksillä
ablatiivi lippikseltä lippiksiltä
allatiivi lippikselle lippiksille
muut sijamuodot
essiivi lippiksenä lippiksinä
translatiivi lippikseksi lippiksiksi
abessiivi lippiksettä lippiksittä
instruktiivi lippiksin
komitatiivi lippiksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lippikse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lippis-

Aiheesta muualla muokkaa

  • lippis Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39