lippunen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
lippunen (38)
- pieni lappu tai paperinpala
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlipːunen/
- tavutus: lip‧pu‧nen
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lippunen | lippuset |
genetiivi | lippusen | lippusten lippusien |
partitiivi | lippusta | lippusia |
akkusatiivi | lippunen; lippusen |
lippuset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lippusessa | lippusissa |
elatiivi | lippusesta | lippusista |
illatiivi | lippuseen | lippusiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lippusella | lippusilla |
ablatiivi | lippuselta | lippusilta |
allatiivi | lippuselle | lippusille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lippusena (lippusna) |
lippusina |
translatiivi | lippuseksi | lippusiksi |
abessiivi | lippusetta | lippusitta |
instruktiivi | – | lippusin |
komitatiivi | – | lippusine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lippuse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
lippus- |
Etymologia muokkaa
deminutiivi eli pienennysmuoto sanasta lippu
Idiomit muokkaa
- lippusia lappusia — sekalaisista irtopapereista
Aiheesta muualla muokkaa
- lippunen Kielitoimiston sanakirjassa