liruttanut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä liruttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liruttanut liruttaneet
genetiivi liruttaneen liruttaneiden
liruttaneitten
partitiivi liruttanutta liruttaneita
akkusatiivi liruttanut; liruttaneen liruttaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi liruttaneessa liruttaneissa
elatiivi liruttaneesta liruttaneista
illatiivi liruttaneeseen liruttaneisiin
liruttaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi liruttaneella liruttaneilla
ablatiivi liruttaneelta liruttaneilta
allatiivi liruttaneelle liruttaneille
muut sijamuodot
essiivi liruttaneena liruttaneina
translatiivi liruttaneeksi liruttaneiksi
abessiivi liruttaneetta liruttaneitta
instruktiivi liruttanein
komitatiivi liruttaneine