liruttanut
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaliruttanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä liruttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | liruttanut | liruttaneet |
| genetiivi | liruttaneen | liruttaneiden liruttaneitten |
| partitiivi | liruttanutta | liruttaneita |
| akkusatiivi | liruttanut; liruttaneen | liruttaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | liruttaneessa | liruttaneissa |
| elatiivi | liruttaneesta | liruttaneista |
| illatiivi | liruttaneeseen | liruttaneisiin liruttaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | liruttaneella | liruttaneilla |
| ablatiivi | liruttaneelta | liruttaneilta |
| allatiivi | liruttaneelle | liruttaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | liruttaneena | liruttaneina |
| translatiivi | liruttaneeksi | liruttaneiksi |
| abessiivi | liruttaneetta | liruttaneitta |
| instruktiivi | – | liruttanein |
| komitatiivi | – | liruttaneine |