loimunnut
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
loimunnut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä loimuta
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loimunnut | loimunneet |
| genetiivi | loimunneen | loimunneiden loimunneitten |
| partitiivi | loimunnutta | loimunneita |
| akkusatiivi | loimunnut; loimunneen | loimunneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loimunneessa | loimunneissa |
| elatiivi | loimunneesta | loimunneista |
| illatiivi | loimunneeseen | loimunneisiin loimunneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loimunneella | loimunneilla |
| ablatiivi | loimunneelta | loimunneilta |
| allatiivi | loimunneelle | loimunneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loimunneena | loimunneina |
| translatiivi | loimunneeksi | loimunneiksi |
| abessiivi | loimunneetta | loimunneitta |
| instruktiivi | – | loimunnein |
| komitatiivi | – | loimunneine |