loitsu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
loitsu (1)
- jonkin kaavan mukaan toistettu sanaketju, jolla on tarkoitus vaikuttaa tapahtumien kulkuun yliluonnollisesti
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈloi̯t̪su/
- tavutus: loit‧su
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loitsu | loitsut |
| genetiivi | loitsun | loitsujen |
| partitiivi | loitsua | loitsuja |
| akkusatiivi | loitsu; loitsun |
loitsut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loitsussa | loitsuissa |
| elatiivi | loitsusta | loitsuista |
| illatiivi | loitsuun | loitsuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loitsulla | loitsuilla |
| ablatiivi | loitsulta | loitsuilta |
| allatiivi | loitsulle | loitsuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loitsuna | loitsuina |
| translatiivi | loitsuksi | loitsuiksi |
| abessiivi | loitsutta | loitsuitta |
| instruktiivi | – | loitsuin |
| komitatiivi | – | loitsuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | loitsu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |