lomitus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
lomitus (39)
- maatalousyrittäjän loman järjestäminen siten että ulkopuolinen lomittaja tulee hoitamaan tilaa
- (elektroniikka, video) tekniikka, jossa kuva jaetaan kahteen kenttään tai puolikuvaan, jolloin vähennetään kuvaputken välkkymistä ja voidaan kasvattaa tarkkuutta ilman lähetyksen kaistaleveyden lisäämistä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlomit̪us/
- tavutus: lo‧mi‧tus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lomitus | lomitukset |
| genetiivi | lomituksen | lomitusten lomituksien |
| partitiivi | lomitusta | lomituksia |
| akkusatiivi | lomitus; lomituksen |
lomitukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lomituksessa | lomituksissa |
| elatiivi | lomituksesta | lomituksista |
| illatiivi | lomitukseen | lomituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lomituksella | lomituksilla |
| ablatiivi | lomitukselta | lomituksilta |
| allatiivi | lomitukselle | lomituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lomituksena | lomituksina |
| translatiivi | lomitukseksi | lomituksiksi |
| abessiivi | lomituksetta | lomituksitta |
| instruktiivi | – | lomituksin |
| komitatiivi | – | lomituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lomitukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lomitus- | |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä lomittaa (lomit- + -us)
Käännökset muokkaa
1. lomittaminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- lomitus Kielitoimiston sanakirjassa