Katso myös: łopata

Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

lopata (73-B) (taivutus[luo])

  1. (puhekieltä) lopettaa; loppua
    Innostus loppasi siihen paikkaan.
  2. (murteellinen) iskeä, lyödä
    Sodan jälkeen Varko tuli vastaan Mikkelissä ja heti tunnisti. Loppasi oikein kättä ja juteltiin siinä menneistä, Pulkkinen muistelee. (hymy.fi)
    Päivä kuitenkin päättyi suloisella evankeliumilla, kun äiti lopuksi sieppasi Aukustin edestä aapisen, löi loppasi sillä Aukustia päähän ja sanoi: »Saat minun puolestani kasvaa kuin ovampolainen ja papiaani.» (Pikku Ihmisiä, Teuvo Pakkala, 1913)
    Pikaisesti asiani esiteltyäni hän vain loppasi luurin kiinni eikä enää kuulunut mitään. (keskustelupalstaviesti)
  3. (murteellinen) syödä, ahmia
  4. (kansanomainen) lobata

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

lòpata f. 

  1. lapio

Taivutus muokkaa

  yksikkö monikko
nominatiivi lopata lopate
genetiivi lopate lopata
datiivi-lokatiivi lopati lopatama
akkusatiivi lopatu lopate
vokatiivi lopato lopate
instrumentaali lopatom lopatama

Aiheesta muualla muokkaa

Sloveeni muokkaa

Substantiivi muokkaa

lopata f.

  1. lapio

Tšekki muokkaa

Substantiivi muokkaa

lopata f.

  1. lapio