loukku
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- tekstiilikuitujen loukuttamiseen käytetty laite
- riistan tai petojen pyyntiin tarkoitettu pyydys, joka muodostuu liikkuvista kansipuista (yksi tai useampia) ja vastaavista kiinteistä kynnyspuista, joiden väliin eläin litistyy loukun lauetessa
- (kuvaannollisesti) epämiellyttävä tai mahdollisesti vaarallinen paikka, yleensä sellainen josta ei pääse pois
- En kyllä mene tuonne tunneliin; se on yks’ loukku.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlou̯kːu/
- tavutus: louk‧ku
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loukku | loukut |
| genetiivi | loukun | loukkujen |
| partitiivi | loukkua | loukkuja |
| akkusatiivi | loukku; loukun |
loukut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loukussa | loukuissa |
| elatiivi | loukusta | loukuista |
| illatiivi | loukkuun | loukkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loukulla | loukuilla |
| ablatiivi | loukulta | loukuilta |
| allatiivi | loukulle | loukuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loukkuna | loukkuina |
| translatiivi | loukuksi | loukuiksi |
| abessiivi | loukutta | loukuitta |
| instruktiivi | – | loukuin |
| komitatiivi | – | loukkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | louku- | |
| vahva vartalo | loukku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
- (murteellinen) loukas
Johdokset muokkaa
- verbit: loukuttaa
Yhdyssanat muokkaa
hiirenloukku, kannustinloukku, kuolemanloukku, köyhyysloukku, pellavaloukku, puuvillaloukku, rotanloukku, surmanloukku, tuloloukku, turmanloukku, velkaloukku
Aiheesta muualla muokkaa
- loukku Kielitoimiston sanakirjassa