luti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (arkikieltä) luutnantti
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlut̪i/
- tavutus: lu‧ti
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luti | lutit |
| genetiivi | lutin | lutien (lutein) |
| partitiivi | lutia | luteja |
| akkusatiivi | luti; lutin |
lutit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lutissa | luteissa |
| elatiivi | lutista | luteista |
| illatiivi | lutiin | luteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lutilla | luteilla |
| ablatiivi | lutilta | luteilta |
| allatiivi | lutille | luteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lutina | luteina |
| translatiivi | lutiksi | luteiksi |
| abessiivi | lutitta | luteitta |
| instruktiivi | – | lutein |
| komitatiivi | – | luteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luti- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla muokkaa
- luti Kielitoimiston sanakirjassa
Latina muokkaa
Substantiivi muokkaa
lūtī
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta lūtum
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5