luuppi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- pieni kello- ja kultaseppien ym. käyttämä suurennuslasi
Etymologia muokkaa
ranskan kielestä, loupe
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Rinnakkaismuodot muokkaa
- (harvinainen) luppi
Idiomit muokkaa
- ottaa luupin alle – ottaa läheiseen, kriittiseen tarkasteluun
- olla luupin alla – olla tarkassa seurannassa
Substantiivi muokkaa
- (matematiikka) kvasiryhmä, jolle on olemassa yksikköalkio
- (tietokoneslangia) silmukka (ohjelmoinnissa)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈluːpːi/
- tavutus: luup‧pi
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | luuppi | luupit |
genetiivi | luupin | luuppien (luuppein) |
partitiivi | luuppia | luuppeja |
akkusatiivi | luuppi; luupin |
luupit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | luupissa | luupeissa |
elatiivi | luupista | luupeista |
illatiivi | luuppiin | luuppeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | luupilla | luupeilla |
ablatiivi | luupilta | luupeilta |
allatiivi | luupille | luupeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | luuppina | luuppeina |
translatiivi | luupiksi | luupeiksi |
abessiivi | luupitta | luupeitta |
instruktiivi | – | luupein |
komitatiivi | – | luuppeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | luupi- | |
vahva vartalo | luuppi- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- luuppi Kielitoimiston sanakirjassa