lykky
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (puhekieltä) onni, tuuri
- Hyvässä lykyssä selviät pelkällä varoituksella.
- Olipa luojan lykky, ettei tullut törmäystä!
- (murteellinen, Pohjanmaa) ompelutyön silmukka
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlykːy/, [ˈlʷyk̟ʷːy]
- tavutus: lyk‧ky
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lykky | lykyt |
genetiivi | lykyn | lykkyjen |
partitiivi | lykkyä | lykkyjä |
akkusatiivi | lykky; lykyn |
lykyt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lykyssä | lykyissä |
elatiivi | lykystä | lykyistä |
illatiivi | lykkyyn | lykkyihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lykyllä | lykyillä |
ablatiivi | lykyltä | lykyiltä |
allatiivi | lykylle | lykyille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lykkynä | lykkyinä |
translatiivi | lykyksi | lykyiksi |
abessiivi | lykyttä | lykyittä |
instruktiivi | – | lykyin |
komitatiivi | – | lykkyine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | lyky- | |
vahva vartalo | lykky- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat muokkaa
Idiomit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- lykky Kielitoimiston sanakirjassa