Katso myös: Mänty
Wikipedia
Katso artikkeli Mänty Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Mänty

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

mänty (1-J)

  1. (yleisesti) mikä tahansa mäntyjen sukuun (Pinus) kuuluva mäntykasvien laji tai sellaisen yksilö
  2. (erityisesti) edellisiin kuuluva laji metsämänty (Pinus sylvestris) tai sen yksilö
  3. edellisistä saatava puuaines

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmænt̪y/
  • tavutus: män‧ty

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mänty männyt
genetiivi männyn mäntyjen
partitiivi mäntyä mäntyjä
akkusatiivi mänty;
männyn
männyt
sisäpaikallissijat
inessiivi männyssä männyissä
elatiivi männystä männyistä
illatiivi mäntyyn mäntyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi männyllä männyillä
ablatiivi männyltä männyiltä
allatiivi männylle männyille
muut sijamuodot
essiivi mäntynä mäntyinä
translatiivi männyksi männyiksi
abessiivi männyttä männyittä
instruktiivi männyin
komitatiivi mäntyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo männy-
vahva vartalo mänty-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos mäntä-sanasta[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yläkäsitteet muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kitumänty, käkkyrämänty, käkkärämänty, kääpiömänty, metsämänty, männynhavu, männynkaarna, männynkäkkyrä, männynkäkkärä, männynkäpy, männynneulanen, männynruho, männynrunko, männynsiemen, mäntyalue, mäntyhalko, mäntyhirsi, mäntykangas, mäntykehrääjä, mäntykukka, mäntylaji, mäntylauta, mäntymetsikkö, mäntymetsä, mäntymittari, mäntypaneeli, mäntypistiäinen, mäntypuu, mäntysaippua, mäntysirkku, mäntysuopa, mänty-yökkönen, mäntyöljy, sembramänty, turkinmänty, vuorimänty

Aiheesta muualla muokkaa

  • mänty Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 757 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 248. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.