mander

Latina

Verbi

mander

1. (taivutusmuoto) passiivin konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä mandō

Viro

Substantiivi

mander (gen mandri, part mandrit)

1. manner, mantere

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 2e (n`umber) number

Liittyvät sanat

• mandriline
• mandritevaheline
• mandrijää, mandririik, mandrilaam

Aiheesta muualla

• mander Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• mander sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)