Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

manto (1-J)

  1. (kasvitiede) pintapuu, elävistä soluista muodostunut kerros puun pinnalla jällen alla

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmɑnt̪o/, [ˈmɑ̝n̪t̪o̞]
  • tavutus: man‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi manto mannot
genetiivi mannon mantojen
partitiivi mantoa mantoja
akkusatiivi manto;
mannon
mannot
sisäpaikallissijat
inessiivi mannossa mannoissa
elatiivi mannosta mannoista
illatiivi mantoon mantoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mannolla mannoilla
ablatiivi mannolta mannoilta
allatiivi mannolle mannoille
muut sijamuodot
essiivi mantona mantoina
translatiivi mannoksi mannoiksi
abessiivi mannotta mannoitta
instruktiivi mannoin
komitatiivi mantoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo manno-
vahva vartalo manto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

mantopuu

Aiheesta muualla muokkaa

  • manto Kielitoimiston sanakirjassa
  • manto Tieteen termipankissa

Espanja muokkaa

Substantiivi muokkaa

manto m. (monikko mantos)

  1. viitta, vaippa
  2. (geologia) vaippa
  3. (eläintiede) vaippa (nilviäisen)
  4. aaroninsauva, munkinhuppu (Arum maculatum)

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • manto Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)