Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

marjastaja (10)

  1. henkilö, joka marjastaa
  2. marjastajat suvun (Melanocharis) laji tai yksilö
  3. (lähinnä monikossa) marjastajien heimon (Melanocharitidae) laji tai yksilö

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmɑrjɑsˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: mar‧jas‧ta‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi marjastaja marjastajat
genetiivi marjastajan marjastajien
(marjastajain)
partitiivi marjastajaa marjastajia
akkusatiivi marjastaja;
marjastajan
marjastajat
sisäpaikallissijat
inessiivi marjastajassa marjastajissa
elatiivi marjastajasta marjastajista
illatiivi marjastajaan marjastajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi marjastajalla marjastajilla
ablatiivi marjastajalta marjastajilta
allatiivi marjastajalle marjastajille
muut sijamuodot
essiivi marjastajana marjastajina
translatiivi marjastajaksi marjastajiksi
abessiivi marjastajatta marjastajitta
instruktiivi marjastajin
komitatiivi marjastajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo marjastaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

isomarjastaja, mustamarjastaja, papuanmarjastaja, rinnemarjastaja, tiaismarjastaja, täplämarjastaja, viirumarjastaja, vuorimarjastaja

Aiheesta muualla muokkaa