marjastus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- erit. luonnossa tapahtuva marjanpoiminta
- Urbaanistuneessa maailmassa kutsutaan marjastukseksi usein myös marjojen keruuta viljelmiltä.
- Marjastus on jokamiehenoikeus, mutta naapurin pihasta sinne unohtuneitakaan viinimarjoja ei saa poimia luvatta.
- Vaikka marjojen poiminta metsästä on yleensä sallittua, ei siellä olevalta mesimarjaviljelmältä saa marjastaa jokamiehenoikeuden turvin.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmɑrjɑst̪us/
- tavutus: mar‧jas‧tus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | marjastus | marjastukset |
genetiivi | marjastuksen | marjastusten marjastuksien |
partitiivi | marjastusta | marjastuksia |
akkusatiivi | marjastus; marjastuksen |
marjastukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | marjastuksessa | marjastuksissa |
elatiivi | marjastuksesta | marjastuksista |
illatiivi | marjastukseen | marjastuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | marjastuksella | marjastuksilla |
ablatiivi | marjastukselta | marjastuksilta |
allatiivi | marjastukselle | marjastuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | marjastuksena | marjastuksina |
translatiivi | marjastukseksi | marjastuksiksi |
abessiivi | marjastuksetta | marjastuksitta |
instruktiivi | – | marjastuksin |
komitatiivi | – | marjastuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | marjastukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
marjastus- |
Käännökset muokkaa
1. erit. luonnossa tapahtuva marjanpoiminta
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- marjastus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39