mielitietty
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (vanhahtava) henkilö, joka on jonkun romanttisen rakkauden kohde, mutta (tavallisesti) ei vielä puoliso
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmie̯liˌt̪ie̯t̪ːy/
- tavutus: mie‧li‧tiet‧ty
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mielitietty | mielitietyt |
genetiivi | mielitietyn | mielitiettyjen |
partitiivi | mielitiettyä | mielitiettyjä |
akkusatiivi | mielitietty; mielitietyn |
mielitietyt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mielitietyssä | mielitietyissä |
elatiivi | mielitietystä | mielitietyistä |
illatiivi | mielitiettyyn | mielitiettyihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mielitietyllä | mielitietyillä |
ablatiivi | mielitietyltä | mielitietyiltä |
allatiivi | mielitietylle | mielitietyille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mielitiettynä | mielitiettyinä |
translatiivi | mielitietyksi | mielitietyiksi |
abessiivi | mielitietyttä | mielitietyittä |
instruktiivi | – | mielitietyin |
komitatiivi | – | mielitiettyine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | mielitiety- | |
vahva vartalo | mielitietty- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. romanttisen rakkauden kohde
|