minolainen
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
minolainen (38) (komparatiivi minolaisempi, superlatiivi minolaisin) (taivutus [luo])
- Kreetalla n. 2000 eaa vaikuttaneeseen minolaiseen kulttuuriin liittyvä
Etymologia muokkaa
ensimmäisenä pidetyn kuninkaan Minoksen mukaan[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Substantiivi muokkaa
minolainen (38)
- yl. mon. minolaiseen kulttuuriin kuulunut henkilö
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | minolainen | minolaiset |
| genetiivi | minolaisen | minolaisten minolaisien |
| partitiivi | minolaista | minolaisia |
| akkusatiivi | minolainen; minolaisen |
minolaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | minolaisessa | minolaisissa |
| elatiivi | minolaisesta | minolaisista |
| illatiivi | minolaiseen | minolaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | minolaisella | minolaisilla |
| ablatiivi | minolaiselta | minolaisilta |
| allatiivi | minolaiselle | minolaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | minolaisena (minolaisna) |
minolaisina |
| translatiivi | minolaiseksi | minolaisiksi |
| abessiivi | minolaisetta | minolaisitta |
| instruktiivi | – | minolaisin |
| komitatiivi | – | minolaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | minolaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
minolais- | |
Käännökset muokkaa
1. yl. mon. minolaiseen kulttuuriin kuulunut henkilö
|
Viitteet muokkaa
- ↑ Tammisto, Antero. Antiikin maailma. Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY. Porvoo. 1988. ISBN 951-0-15101-7: s. 70