Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

mittavuus (40)

  1. se, että on mittava

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmit̪ːɑʋuːs/
  • tavutus: mit‧ta‧vuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mittavuus mittavuudet
genetiivi mittavuuden mittavuuksien
partitiivi mittavuutta mittavuuksia
akkusatiivi mittavuus;
mittavuuden
mittavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi mittavuudessa mittavuuksissa
elatiivi mittavuudesta mittavuuksista
illatiivi mittavuuteen mittavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mittavuudella mittavuuksilla
ablatiivi mittavuudelta mittavuuksilta
allatiivi mittavuudelle mittavuuksille
muut sijamuodot
essiivi mittavuutena mittavuuksina
translatiivi mittavuudeksi mittavuuksiksi
abessiivi mittavuudetta mittavuuksitta
instruktiivi mittavuuksin
komitatiivi mittavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mittavuude-
vahva vartalo mittavuute-
konsonantti-
vartalo
mittavuut-

Etymologia muokkaa

sanan mittava vartalosta mittav- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa