monisti
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
monisti
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä monistaa
Substantiivi muokkaa
monisti (5)
- monismin kannattaja
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmonist̪i/
- tavutus: mo‧nis‧ti
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | monisti | monistit |
| genetiivi | monistin | monistien (monistein) |
| partitiivi | monistia | monisteja |
| akkusatiivi | monisti; monistin |
monistit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | monistissa | monisteissa |
| elatiivi | monistista | monisteista |
| illatiivi | monistiin | monisteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | monistilla | monisteilla |
| ablatiivi | monistilta | monisteilta |
| allatiivi | monistille | monisteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | monistina | monisteina |
| translatiivi | monistiksi | monisteiksi |
| abessiivi | monistitta | monisteitta |
| instruktiivi | – | monistein |
| komitatiivi | – | monisteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | monisti- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |