mora
Katso myös: Mora, mōŗa |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
mora (10)
- (kielitiede) tavua pienempi kielen yksikkö, suomessa tavun ydin ja sitä seuraavat äänteet
- Sanan ”kiulu” ensimmäisessä tavussa on kaksi moraa, jälkimmäinen puolestaan on yksimorainen.
- (puhekieltä) puukko
- Haluutsä morasta kylkeen?
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mora | morat |
genetiivi | moran | morien (morain) |
partitiivi | moraa | moria |
akkusatiivi | mora; moran |
morat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | morassa | morissa |
elatiivi | morasta | morista |
illatiivi | moraan | moriin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | moralla | morilla |
ablatiivi | moralta | morilta |
allatiivi | moralle | morille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | morana | morina |
translatiivi | moraksi | moriksi |
abessiivi | moratta | moritta |
instruktiivi | – | morin |
komitatiivi | – | morine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | mora- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. tavua pienempi kielen yksikkö
|
Aiheesta muualla muokkaa
- mora Tieteen termipankissa
Espanja muokkaa
Adjektiivi muokkaa
mora
- (taivutusmuoto) feminiini sanasta moro
Kroaatti muokkaa
Substantiivi muokkaa
mora
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta more
- (taivutusmuoto) monikon nominatiivi sanasta more
- (taivutusmuoto) monikon genetiivi sanasta more
- (taivutusmuoto) monikon akkusatiivi sanasta more
- (taivutusmuoto) monikon vokatiivi sanasta more
Verbi muokkaa
mora
- (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä morati