mummu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
mummu (1)
- (arkikieltä) isoäiti
- vanha nainen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmumːu/
- tavutus: mum‧mu
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mummu | mummut |
genetiivi | mummun | mummujen |
partitiivi | mummua | mummuja |
akkusatiivi | mummu; mummun |
mummut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mummussa | mummuissa |
elatiivi | mummusta | mummuista |
illatiivi | mummuun | mummuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mummulla | mummuilla |
ablatiivi | mummulta | mummuilta |
allatiivi | mummulle | mummuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mummuna | mummuina |
translatiivi | mummuksi | mummuiksi |
abessiivi | mummutta | mummuitta |
instruktiivi | – | mummuin |
komitatiivi | – | mummuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | mummu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
- alun perin ruotsin mormor
Käännökset muokkaa
1. isän äiti tai äidin äiti
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- mummu Kielitoimiston sanakirjassa