murju
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
murju (1)
- (murteellinen) vanha ja ränsistynyt rakennus, talonrähjä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmurju/
- tavutus: mur‧ju
Etymologia muokkaa
- samaa tarkoittavasta venäjän kielen sanasta мурья
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | murju | murjut |
| genetiivi | murjun | murjujen |
| partitiivi | murjua | murjuja |
| akkusatiivi | murju; murjun |
murjut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | murjussa | murjuissa |
| elatiivi | murjusta | murjuista |
| illatiivi | murjuun | murjuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | murjulla | murjuilla |
| ablatiivi | murjulta | murjuilta |
| allatiivi | murjulle | murjuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | murjuna | murjuina |
| translatiivi | murjuksi | murjuiksi |
| abessiivi | murjutta | murjuitta |
| instruktiivi | – | murjuin |
| komitatiivi | – | murjuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | murju- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- murju Kielitoimiston sanakirjassa