myötä
Suomi muokkaa
Adverbi muokkaa
myötä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmyø̯t̪æ/, [ˈmyø̞t̪æ]
- tavutus: myö‧tä
Etymologia muokkaa
Partikkelistunut partitiivi substantiivista *myö < suomalais-ugrilaisen kantakielen *müƞä. Vrt. sukukielten sanoihin: saamen mâƞƞe ’taka-, perä’, ersän ḿejl’e ’myöhemmin, jälkeen’, marin mö·ƞgə᷾ ’jälkeen, perään’, unkarin mögé ’taakse’.[1]
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: myötäinen
- adverbit: myötäänsä
- substantiivit: myötäjäiset, myötäle
- verbit: myötäillä
Yhdyssanat muokkaa
myötäaallokko, myötäaurinko, myötäeläjä, myötäelää, myötäjuoksija, myötäkarva, myötäkarvaan, myötäkäyminen, myötälaskos, myötämaa, myötämieli, myötämielinen, myötämäki, myötäote, myötäpäivään, myötäsukaan, myötäsyntyinen, myötätunto, myötätuntoinen, myötätuuli, myötävaikuttaa, myötävaikutus, myötävalo, myötävirta
Aiheesta muualla muokkaa
- myötä Kielitoimiston sanakirjassa
Postpositio muokkaa
myötä
Liittyvät sanat muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.