Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

myky (1-M) (monikon nominatiivi mykyt tai myvyt)

  1. kokkare, möykky
  2. (ruokalaji) klimppi, knöödeli, liemessä keitetty taikinapala

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmyky/
  • tavutus: my‧ky

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi myky mykyt
genetiivi mykyn mykyjen
partitiivi mykyä mykyjä
akkusatiivi myky;
mykyn
mykyt
sisäpaikallissijat
inessiivi mykyssä mykyissä
elatiivi mykystä mykyistä
illatiivi mykyyn mykyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mykyllä mykyillä
ablatiivi mykyltä mykyiltä
allatiivi mykylle mykyille
muut sijamuodot
essiivi mykynä mykyinä
translatiivi mykyksi mykyiksi
abessiivi mykyttä mykyittä
instruktiivi mykyin
komitatiivi mykyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo myky-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi myky myvyt
genetiivi myvyn mykyjen
partitiivi mykyä mykyjä
akkusatiivi myky;
myvyn
myvyt
sisäpaikallissijat
inessiivi myvyssä myvyissä
elatiivi myvystä myvyistä
illatiivi mykyyn mykyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi myvyllä myvyillä
ablatiivi myvyltä myvyiltä
allatiivi myvylle myvyille
muut sijamuodot
essiivi mykynä mykyinä
translatiivi myvyksi myvyiksi
abessiivi myvyttä myvyittä
instruktiivi myvyin
komitatiivi mykyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo myvy-
vahva vartalo myky-
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

  • myky Kielitoimiston sanakirjassa