myrtti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
myrtti (5)
- meillä huonekasvina viljeltävä ikivihreä eurooppalainen koristepensas (Myrtus communis)
- myrttien (Myrtus) suvun kasvi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmyrt̪ːi/
- tavutus: myrt‧ti
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | myrtti | myrtit |
| genetiivi | myrtin | myrttien (myrttein) |
| partitiivi | myrttiä | myrttejä |
| akkusatiivi | myrtti; myrtin |
myrtit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | myrtissä | myrteissä |
| elatiivi | myrtistä | myrteistä |
| illatiivi | myrttiin | myrtteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | myrtillä | myrteillä |
| ablatiivi | myrtiltä | myrteiltä |
| allatiivi | myrtille | myrteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | myrttinä | myrtteinä |
| translatiivi | myrtiksi | myrteiksi |
| abessiivi | myrtittä | myrteittä |
| instruktiivi | – | myrtein |
| komitatiivi | – | myrtteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | myrti- | |
| vahva vartalo | myrtti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
ruotsin murteellinen myrtt < latinan sanasta myrtus < muinaiskreikan sanasta μύρτος (múrtos) < tuntematonta alkuperää[1]
Käännökset muokkaa
Alapuolella olevat käännökset on merkitty tarkistettaviksi. Käännöksien sijoittamisessa tai niiden aitoudessa on ongelmia. Jos käännös on oikea, sijoita se yllä olevista taulukoista oikeaan.
?. ?
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- myrtti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 91. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.