Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

myski (5)[1]

  1. eläinkunnasta, kuten myskihirven ihopussin rauhasten eritteenä saatava hajuaine, jota käytetään hajuvesiteollisuudessa. Myskiä tuotetaan myös synteettisesti

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmyski/
  • tavutus: mys‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi myski myskit
genetiivi myskin myskien
(myskein)
partitiivi myskiä myskejä
akkusatiivi myski;
myskin
myskit
sisäpaikallissijat
inessiivi myskissä myskeissä
elatiivi myskistä myskeistä
illatiivi myskiin myskeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi myskillä myskeillä
ablatiivi myskiltä myskeiltä
allatiivi myskille myskeille
muut sijamuodot
essiivi myskinä myskeinä
translatiivi myskiksi myskeiksi
abessiivi myskittä myskeittä
instruktiivi myskein
komitatiivi myskeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo myski-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

< ruotsi << persia[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • myski Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 379. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.