näkyvä
Katso myös: Näkyvä |
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
näkyvä (10) (komparatiivi näkyvämpi, superlatiivi näkyvin) (taivutus[luo])
- sellainen, joka on näkökyvyn avulla havaittavissa
- (kuvaannollisesti) sellainen, joka on ilmiselvästi todettavissa
- sellainen, jolla on näkyvyyttä, tunnettu
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈnækyʋæ/
- tavutus: nä‧ky‧vä
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Vieruskäsitteet muokkaa
Lähikäsitteet muokkaa
Johdokset muokkaa
- adverbit: näkyvästi
Synonyymit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- näkyvä Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi muokkaa
näkyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä näkyä
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | näkyvä | näkyvät |
genetiivi | näkyvän | näkyvien (näkyväin) |
partitiivi | näkyvää | näkyviä |
akkusatiivi | näkyvä; näkyvän | näkyvät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | näkyvässä | näkyvissä |
elatiivi | näkyvästä | näkyvistä |
illatiivi | näkyvään | näkyviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | näkyvällä | näkyvillä |
ablatiivi | näkyvältä | näkyviltä |
allatiivi | näkyvälle | näkyville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | näkyvänä | näkyvinä |
translatiivi | näkyväksi | näkyviksi |
abessiivi | näkyvättä | näkyvittä |
instruktiivi | – | näkyvin |
komitatiivi | – | näkyvine |