naaraaminen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
naaraaminen (38)
- teonnimi verbistä naarata
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | naaraaminen | naaraamiset |
genetiivi | naaraamisen | naaraamisten naaraamisien |
partitiivi | naaraamista | naaraamisia |
akkusatiivi | naaraaminen; naaraamisen |
naaraamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | naaraamisessa | naaraamisissa |
elatiivi | naaraamisesta | naaraamisista |
illatiivi | naaraamiseen | naaraamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | naaraamisella | naaraamisilla |
ablatiivi | naaraamiselta | naaraamisilta |
allatiivi | naaraamiselle | naaraamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | naaraamisena (naaraamisna) |
naaraamisina |
translatiivi | naaraamiseksi | naaraamisiksi |
abessiivi | naaraamisetta | naaraamisitta |
instruktiivi | – | naaraamisin |
komitatiivi | – | naaraamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | naaraamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
naaraamis- |