Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

nainti (5-J)[1]

  1. ottaminen aviopuolisoksi, avioituminen
  2. (puhekieltä) yhdyntä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnɑi̯nt̪i/
  • tavutus: nain‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nainti nainnit
genetiivi nainnin naintien
(naintein)
partitiivi naintia nainteja
akkusatiivi nainti;
nainnin
nainnit
sisäpaikallissijat
inessiivi nainnissa nainneissa
elatiivi nainnista nainneista
illatiivi naintiin nainteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nainnilla nainneilla
ablatiivi nainnilta nainneilta
allatiivi nainnille nainneille
muut sijamuodot
essiivi naintina nainteina
translatiivi nainniksi nainneiksi
abessiivi nainnitta nainneitta
instruktiivi nainnein
komitatiivi nainteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nainni-
vahva vartalo nainti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

nyrkkinainti, poikkinainti

Aiheesta muualla muokkaa

  • nainti Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-J