nalle
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
nalle (8)
- karhun poikanen tai pieni söpö karhu
- nallekarhu, pehmonalle
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈnɑlːe/, [ˈnɑ̝lːe̞]
- tavutus: nal‧le
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nalle | nallet |
genetiivi | nallen | nallejen (nallein) |
partitiivi | nallea | nalleja |
akkusatiivi | nalle; nallen |
nallet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nallessa | nalleissa |
elatiivi | nallesta | nalleista |
illatiivi | nalleen | nalleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nallella | nalleilla |
ablatiivi | nallelta | nalleilta |
allatiivi | nallelle | nalleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | nallena | nalleina |
translatiivi | nalleksi | nalleiksi |
abessiivi | nalletta | nalleitta |
instruktiivi | – | nallein |
komitatiivi | – | nalleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | nalle- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
- ruotsista
Käännökset muokkaa
2. nallekarhu
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- nalle Kielitoimiston sanakirjassa
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
nalle yl. (2) (yks. määr. nallen [luo], mon. epämäär. nallar [luo], mon. määr. nallarna [luo])
Etymologia muokkaa
- merkitys ’kännykkä’ on lyhentymä aiemmasta termistä yuppienalle. Nykyisin mobil.
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- nalle Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)