Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

nalle (8)

  1. karhun poikanen tai pieni söpö karhu
  2. nallekarhu, pehmonalle

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnɑlːe/, [ˈnɑ̝lːe̞]
  • tavutus: nal‧le

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nalle nallet
genetiivi nallen nallejen
(nallein)
partitiivi nallea nalleja
akkusatiivi nalle;
nallen
nallet
sisäpaikallissijat
inessiivi nallessa nalleissa
elatiivi nallesta nalleista
illatiivi nalleen nalleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nallella nalleilla
ablatiivi nallelta nalleilta
allatiivi nallelle nalleille
muut sijamuodot
essiivi nallena nalleina
translatiivi nalleksi nalleiksi
abessiivi nalletta nalleitta
instruktiivi nallein
komitatiivi nalleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nalle-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • ruotsista

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

halinalle, nallekarhu

Aiheesta muualla muokkaa

  • nalle Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

nalle yl. (2) (yks. määr. nallen [luo], mon. epämäär. nallar [luo], mon. määr. nallarna [luo])

  1. nalle
  2. (slangia, 1980- ja 1990-luvuilla) kännykkä

Etymologia muokkaa

  • merkitys ’kännykkä’ on lyhentymä aiemmasta termistä yuppienalle. Nykyisin mobil.

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • nalle Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)