narri
Katso myös: närri |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
narri (5)
- yleensä hoviin kuulunut henkilö, jonka tehtävänä oli hauskuttaa kuulijoitaan esimerkiksi vitsejä kertomalla
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈnɑr.ri/
- tavutus: nar‧ri
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | narri | narrit |
genetiivi | narrin | narrien (narrein) |
partitiivi | narria | narreja |
akkusatiivi | narri; narrin |
narrit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | narrissa | narreissa |
elatiivi | narrista | narreista |
illatiivi | narriin | narreihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | narrilla | narreilla |
ablatiivi | narrilta | narreilta |
allatiivi | narrille | narreille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | narrina | narreina |
translatiivi | narriksi | narreiksi |
abessiivi | narritta | narreitta |
instruktiivi | – | narrein |
komitatiivi | – | narreine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | narri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: narrimainen
- substantiivit: narrius
Yhdyssanat muokkaa
hovinarri, narrinpeli, narrinpuku
Aiheesta muualla muokkaa
- narri Kielitoimiston sanakirjassa
Italia muokkaa
Verbi muokkaa
narri
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä narrare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä narrare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä narrare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä narrare