Suomi muokkaa

Katso artikkeli Neuroosi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi muokkaa

neuroosi (6)[1]

  1. (psykiatria) kattokäsite lieville psykiatrisille sairauksille, joissa todellisuudentaju on vääristynyt, mutta ei esiinny harha-ajatuksia eikä -aistimuksia
  2. (arkikieltä) hermostuneisuus, jännittyneisyys

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈneu̯roːsi/
  • tavutus: neu‧roo‧si

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi neuroosi neuroosit
genetiivi neuroosin neuroosien
neurooseiden
neurooseitten
partitiivi neuroosia neurooseita
neurooseja
akkusatiivi neuroosi;
neuroosin
neuroosit
sisäpaikallissijat
inessiivi neuroosissa neurooseissa
elatiivi neuroosista neurooseista
illatiivi neuroosiin neurooseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi neuroosilla neurooseilla
ablatiivi neuroosilta neurooseilta
allatiivi neuroosille neurooseille
muut sijamuodot
essiivi neuroosina neurooseina
translatiivi neuroosiksi neurooseiksi
abessiivi neuroositta neurooseitta
instruktiivi neuroosein
komitatiivi neurooseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo neuroosi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6