Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

neutraalius (40)[1]

  1. (politiikka) puolueettomuus
  2. (kemia) happamuudeltaan neutraali tila

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi neutraalius neutraaliudet
genetiivi neutraaliuden neutraaliuksien
partitiivi neutraaliutta neutraaliuksia
akkusatiivi neutraalius;
neutraaliuden
neutraaliudet
sisäpaikallissijat
inessiivi neutraaliudessa neutraaliuksissa
elatiivi neutraaliudesta neutraaliuksista
illatiivi neutraaliuteen neutraaliuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi neutraaliudella neutraaliuksilla
ablatiivi neutraaliudelta neutraaliuksilta
allatiivi neutraaliudelle neutraaliuksille
muut sijamuodot
essiivi neutraaliutena neutraaliuksina
translatiivi neutraaliudeksi neutraaliuksiksi
abessiivi neutraaliudetta neutraaliuksitta
instruktiivi neutraaliuksin
komitatiivi neutraaliuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo neutraaliude-
vahva vartalo neutraaliute-
konsonantti-
vartalo
neutraaliut-

Etymologia muokkaa

neutraali + -us

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40