neuvokkuus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
neuvokkuus (40)
- se, että on neuvokas
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈneu̯ʋokːuːs/
- tavutus: neu‧vok‧kuus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | neuvokkuus | neuvokkuudet |
genetiivi | neuvokkuuden | neuvokkuuksien |
partitiivi | neuvokkuutta | neuvokkuuksia |
akkusatiivi | neuvokkuus; neuvokkuuden |
neuvokkuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | neuvokkuudessa | neuvokkuuksissa |
elatiivi | neuvokkuudesta | neuvokkuuksista |
illatiivi | neuvokkuuteen | neuvokkuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | neuvokkuudella | neuvokkuuksilla |
ablatiivi | neuvokkuudelta | neuvokkuuksilta |
allatiivi | neuvokkuudelle | neuvokkuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | neuvokkuutena | neuvokkuuksina |
translatiivi | neuvokkuudeksi | neuvokkuuksiksi |
abessiivi | neuvokkuudetta | neuvokkuuksitta |
instruktiivi | – | neuvokkuuksin |
komitatiivi | – | neuvokkuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | neuvokkuude- | |
vahva vartalo | neuvokkuute- | |
konsonantti- vartalo |
neuvokkuut- |
Etymologia muokkaa
sanan neuvokas vartalosta neuvokk- ja suffiksista -uus
Käännökset muokkaa
1. se, että on neuvokas
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- neuvokkuus Kielitoimiston sanakirjassa