Wikipedia
Katso artikkeli Nilkka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

nilkka (9-A)

  1. nivel säären ja jalkaterän välissä ja sen läheinen säären osa
    Varo nyrjäyttämästä nilkkaasi!
    Vain nilkat näkyvät pitkän mekon alta.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnilkːɑ/
  • tavutus: nilk‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nilkka nilkat
genetiivi nilkan nilkkojen
(nilkkain)
partitiivi nilkkaa nilkkoja
akkusatiivi nilkka;
nilkan
nilkat
sisäpaikallissijat
inessiivi nilkassa nilkoissa
elatiivi nilkasta nilkoista
illatiivi nilkkaan nilkkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nilkalla nilkoilla
ablatiivi nilkalta nilkoilta
allatiivi nilkalle nilkoille
muut sijamuodot
essiivi nilkkana nilkkoina
translatiivi nilkaksi nilkoiksi
abessiivi nilkatta nilkoitta
instruktiivi nilkoin
komitatiivi nilkkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nilka-
vahva vartalo nilkka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

mahdollisesti johdettu verbistä nilkastua tai nilkahtaa 'luiskahtaa' ja samaa juurta sanojen niljakas, nila kanssa[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

nilkkuri, nilkuttaa

Yhdyssanat muokkaa

kivinilkka, nilkansuojus, nilkkakenkä, nilkkaketju, nilkkakipu, nilkkakoru, nilkkanivel, nilkkaremmi, nilkkarengas, nilkkasukka, nilkkataive, nilkkatuki

Idiomit muokkaa

  • Pilkka sattui omaan nilkkaan. – ~ kääntyi omalle osalle

Aiheesta muualla muokkaa

  • nilkka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)