nilkki
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (halventava) vastenmielinen henkilö
- Mitä sinä oikein minua komentelet, nilkki?
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈnilkːi/
- tavutus: nilk‧ki
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nilkki | nilkit |
| genetiivi | nilkin | nilkkien (nilkkein) |
| partitiivi | nilkkiä | nilkkejä |
| akkusatiivi | nilkki; nilkin |
nilkit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nilkissä | nilkeissä |
| elatiivi | nilkistä | nilkeistä |
| illatiivi | nilkkiin | nilkkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nilkillä | nilkeillä |
| ablatiivi | nilkiltä | nilkeiltä |
| allatiivi | nilkille | nilkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nilkkinä | nilkkeinä |
| translatiivi | nilkiksi | nilkeiksi |
| abessiivi | nilkittä | nilkeittä |
| instruktiivi | – | nilkein |
| komitatiivi | – | nilkkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | nilki- | |
| vahva vartalo | nilkki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla muokkaa
- nilkki Kielitoimiston sanakirjassa