Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

normaali (6) (komparatiivi normaalimpi, superlatiivi normaalein) (taivutus[luo])

  1. säännönmukainen, odotuksia vastaava, hyväksyttävä, tavanomainen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnormɑːli/
  • tavutus: nor‧maa‧li

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vastakohdat muokkaa

abnormaali, epänormaali, poikkeava

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Substantiivi muokkaa

normaali (6)

  1. (matematiikka) suoraa tai tasoa vastaan kohtisuora suora tai vektori
  2. ohjeeksi tarkoitettu tyypitetty malli, esikuva tai esine

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi normaali normaalit
genetiivi normaalin normaalien
normaaleiden
normaaleitten
partitiivi normaalia normaaleita
normaaleja
akkusatiivi normaali;
normaalin
normaalit
sisäpaikallissijat
inessiivi normaalissa normaaleissa
elatiivi normaalista normaaleista
illatiivi normaaliin normaaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi normaalilla normaaleilla
ablatiivi normaalilta normaaleilta
allatiivi normaalille normaaleille
muut sijamuodot
essiivi normaalina normaaleina
translatiivi normaaliksi normaaleiksi
abessiivi normaalitta normaaleitta
instruktiivi normaalein
komitatiivi normaaleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo normaali-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

aikanormaali, epänormaali, induktanssinormaali, jännitenormaali, kapasitanssinormaali, keskinormaali, normaaliaika, normaalihuone, normaalijakauma, normaalijakautuma, normaalikoko, normaalikoulu, normaalilyseo, normaalilämpö, normaalimetsä, normaalimäki, normaaliobjektiivi, normaalipaino, normaalisävel, normaalitapaus, normaalitaso, normaalitila, normaalivastus, normaalivauhti, normaalivoima, normaaliälyinen, taajuusnormaali

Aiheesta muualla muokkaa