nuorikko
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- lintu, joka on ohittanut poikasvaiheen, mutta ei vielä muni
- nuori vaimo
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈnuo̯rikːo/
- tavutus: nuo‧rik‧ko
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nuorikko | nuorikot |
genetiivi | nuorikon | nuorikoiden nuorikoitten nuorikkojen |
partitiivi | nuorikkoa | nuorikkoja nuorikoita |
akkusatiivi | nuorikko; nuorikon |
nuorikot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nuorikossa | nuorikoissa |
elatiivi | nuorikosta | nuorikoista |
illatiivi | nuorikkoon | nuorikkoihin nuorikoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nuorikolla | nuorikoilla |
ablatiivi | nuorikolta | nuorikoilta |
allatiivi | nuorikolle | nuorikoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | nuorikkona | nuorikkoina nuorikoina |
translatiivi | nuorikoksi | nuorikoiksi |
abessiivi | nuorikotta | nuorikoitta |
instruktiivi | – | nuorikoin |
komitatiivi | – | nuorikkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | nuoriko- | |
vahva vartalo | nuorikko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- nuorikko Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A