Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

nurkkaaja (10)

  1. henkilö, joka nurkkaa, nurkanvaltaaja

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnurkːɑːjɑ/
  • tavutus: nurk‧kaa‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nurkkaaja nurkkaajat
genetiivi nurkkaajan nurkkaajien
(nurkkaajain)
partitiivi nurkkaajaa nurkkaajia
akkusatiivi nurkkaaja;
nurkkaajan
nurkkaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi nurkkaajassa nurkkaajissa
elatiivi nurkkaajasta nurkkaajista
illatiivi nurkkaajaan nurkkaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nurkkaajalla nurkkaajilla
ablatiivi nurkkaajalta nurkkaajilta
allatiivi nurkkaajalle nurkkaajille
muut sijamuodot
essiivi nurkkaajana nurkkaajina
translatiivi nurkkaajaksi nurkkaajiksi
abessiivi nurkkaajatta nurkkaajitta
instruktiivi nurkkaajin
komitatiivi nurkkaajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nurkkaaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa