nurkkaava
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
nurkkaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä nurkata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nurkkaava | nurkkaavat |
| genetiivi | nurkkaavan | nurkkaavien (nurkkaavain) |
| partitiivi | nurkkaavaa | nurkkaavia |
| akkusatiivi | nurkkaava; nurkkaavan | nurkkaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nurkkaavassa | nurkkaavissa |
| elatiivi | nurkkaavasta | nurkkaavista |
| illatiivi | nurkkaavaan | nurkkaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nurkkaavalla | nurkkaavilla |
| ablatiivi | nurkkaavalta | nurkkaavilta |
| allatiivi | nurkkaavalle | nurkkaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nurkkaavana | nurkkaavina |
| translatiivi | nurkkaavaksi | nurkkaaviksi |
| abessiivi | nurkkaavatta | nurkkaavitta |
| instruktiivi | – | nurkkaavin |
| komitatiivi | – | nurkkaavine |